lauantai 28. tammikuuta 2017

Milestone










Mitä tavoitit tammikuussa?






Minun on helppo vastata tähän kysymykseen




Oikeastaan tilanne alkoi jo viime vuoden viimeisellä viikolla. Päähän koski. Hermot olivat ärtyneet. Äkilliset vihlovat kivut koko kehossa.





Olikos tuossa nyt mitään uutta?





No eipä ollut, siksi minäkään en kiinnittänyt siihen aluksi sen suurempaa huomiota. Tuttua tavallista arkea vain. Tilanne jatkui ja paheni vain kun tammikuun puolelle päästiin.





Mielessäni vaan kävi kysymys, mitä olen tehnyt väärin?






Kuten olen aikaisemmin maininnut, minä en varsinaisesti kykene minkäänlaiseen rationaaliseen ajatteluun, kun päähäni koskee. Ei tehnyt poikkeusta tälläkään kertaa.






Eräänä aamuna kivuliaan yön jälkeen, päähän koski niin paljon, että aina ponnistaessa tunsin pulssin hakkaavan takaraivolla. Totesin Dankolle ihan ääneen, nyt koskee niin paljon, että tekisi mieli itkeä.






Samassa sen tajusin ja taisin senkin ääneen todeta: Ei auta itku tässä asiassa, tee asialle jotain.





Ja niinhän minä tein. Kaikki mahdolliset tuntemani ja käyttämäni lääkkeettömät kivunhoitokeinot kehiin ja sain päänsäryn asettumaan sille tasolle, että kykenin taas ajatelemaan ja havainnoimaan järkevästi.





Ja sainkin huomata etten ollut tehnyt mitään väärin







Vaan kehoni oli antanut sellaisen vasteen, jota en ollut osannut edes tavoitteisiin asettaa, koska oletin ettei se asia muuksi muutu.

Oletukset ovat pahasta. 






CRPS on ollut pahimmillaan lapojen kohdalla. Yläselkä ei ole viime vuosiin juuri liikkunut, eikä sinne ole kärsinyt koskea. Suihkussa käyminen on ollut joka kerran ponnistus, koska vedenpaine on aiheuttanut kipua juuri tuolla alueella.





Nyt kuitenkin lavat liikkuivat.





Siellä on ollut suunnaton hermopaine, joka on vaikuttanut koko kehoon






Olin niin haltioissani tästä, että välittömästi kipulukemat laskivat, kun tajusin, että keho yrittää auttaa minua ja itseään eikä suinkaan tehdä asioista vaikeampia.






Tavoitelistani meni uusiksi aikataulujen suhteen ja kävin tuumasta toimeen hoitamaan tilannetta kuunnellen ja havainnoiden kehon viestejä. Tulipa tässä tuoksinnassa kehitettyä uusia kivunhoitokeinojakin.





4 viikkoa siihen meni, että tilanne rauhoittui. Siksi eilinen ulkoilu oli vielä suurempi voitto ja kävi tunteisiin, kuin voin edes sanoin kuvata.





Kipuahan on edelleen, mutta sehän nyt on itsestään selvää. Sitä vaan täytyy muistaa hoitaa ihan joka päivä.




Aikamoinen virstanpylväs!














Viimeksi kirjoitin omasta voinnistani täällä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti