'
Terveisiä....
..ilmojen puolesta, tämän kesän viimeiseltä päivävaellukselta.
Kyllä nyt meikäläisenkin myönnettävä, että syksy tulee kovaa vauhtia, ja sen mukaan on alettava vaatetustakin lisäämään.
Tänään aurinko paistoi heti aamusta, joten eikun menoksi. Lähdin matkaan ihan kesähepeneillä. Dankolle kyllä laitoin huovan rattaisiin, niin kovasti on viime päivinä tuullut, ja tuuli tänäänkin.
Muuten oli sopiva olo vielä kesävaatteilla, mutta järveltä tuullessa tuntui ihan viluiselta jo. Ja kotimatkalla vasten kovaa tuulta kävellessä tuntui paleltavan, vähän.
Hyvin on iho tottunut kesän aikana kaikenlaisiin ilmoihin. Niin tuuleen, sateeseen, paisteeseen kuin itikoiden pistoihinkin.
Tottakai crps-sinistymistä ja turvotusta on vieläkin ilmassa, mutta kipukynnystä ne eivät enää ylitä. Itse en oikeastaan enää noteraa, jos muistutan smurffia, mutta olen muutaman kauhistuneen kommentin kuullut tuolla turuilla taapertaessa.
Kahdet varvassandaalit ja yhdet sandaalit on kävelty puhki tänä kesänä. Ihan parhaat kengät. Kävellessä tuleva turvotus ei haittaa, ei hierrä, ei purista. Me like.
Nyt päivävaelluksella olikin vuorossa niin sanottu mäkivaellus. Nousuja ja laskuja oli enemmän kuin tasaista maastoa. Oli ilo huomata, että jyrkätkin alamäet menivät hallitusti ja ilman sen kummempaa huomioimista. Otevoima on kehittynyt kesän aikana, samoin käsivoimat.
Yllätyksekseni en hengästynyt enää niin paljoa kuin aikaisemmin, eikä lepotaukoja tarvinnut pitää ollenkaan. Olimme vaelluksella, vaikka edellisenä päivänä olimme olleet arkiliikunnan puitteissa juoksuspurtteja harjoittelemassa mäkimaastossa. Siitä huolimatta väsymys ei painanut, ja askel kulki rivakasti ja myös kevyesti.
Kiitos kesä. Kiitos aurinko.
Edellisen kerran kehityksestäni täällä
Lisää kuvia Dankon blogissa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti