Kivunhoito.
Tiedätkö mitä se on?
Usein ajatellaan kivun olevan jotain ulkopuolista. Jotain pahaa. Jotain, mikä pitää saada pois. Se on asia, joka rajoittaa. Se on asia, joka estää.
Muutama särkylääke huiviin ja sillä se on selvä.
Ehkä näinkin.
Kroonistuneessa kivussa, jossa lääkehoito on tehotonta, ei tätä ajattelumallia voi soveltaa. Mielestäni sitä ei pitäisi soveltaa minkään kivun kanssa, ei edes lyhytaikaisen, mutta nämä ovat näkökantakysymyksiä, joihin on monta katsantokantaa.
Miksi kipua pitää hoitaa?
Usein kuulen tämän ällistyneen kysymyksen kovaa kipua kokevilta. Mokoma riesa, joka hankaloittaa elämää ja tekee olosta sanalla sanoen kurjan, ja sitä pitäisi vielä hoitaa.
Tarkoitushan tässä ei suinkaan ole se, että kipua hoidetaan niin, että se lisääntyy ja vähintäänkin voi hyvin. Ehei.
On kyse siitä, että ymmärretään, mitä kehossa tapahtuu. Miksi koskee. Aina ei syytä löydy kipuunkaan, mutta ajatus ei ole siinä, vaan siinä miten kipu ottaa kehon hallintaansa.
Usein omalla kohdallani CRPS- kivusta, olen kuullut kivun olevan kansankielellä korvien välissä. Tällä on kuitenkin ikävä kaiku, joka syyllistää henkilön, joka ei itse tajua, miten on syyllistynyt kipua tuottamaan.
Asia ei ole ihan noin yksioikoinen, vaikka siinä pieni totuuden hiven onkin. Kipu on aina todellista sitä kokevalle henkilölle. Sitä ei saa, eikä voi koskaan vähätellä.
Asiaa voi ajatella vertauskuvallisesti pyörremyrskynä. Jostain se syntyy, ja jostain se saa voimaa, jolla se kasvaa ja voimistuu.
Olen yrittänyt pohtia, mikä olisi hyvä termi kuvaamaan kipuihmisen tilannetta.
En ole keksinyt siihen oikein mitään, millä ei saisi vastarintaa aikaiseksi. Kipu on tavallaan "talonvaltaaja". Se tulee, ja ottaa huomaamatta täyden komennon.
Tähän ihan jokainen kipupotilas väittää vastaan. Minua ei hallitse kukaan. Näin minäkin olen reagoinut joskus muinoin.
Mutta realiteetti on kuitenkin se, että kun kipu on asettunut taloksi, se muuttaa kaiken. Se vääristää henkilön ajatusmaailman ja toimintamallit.
Aivot ikäänkuin peilaavat kaiken tiedon ja toiminnan tämän kivun luoman "filtterin" läpi.
Kipu ruokkii pelkoa ja pelko voimistaa kipua. Negatiivinen kehä on valmis. Aivot on ikäänkuin huijattu ajattelemaan ettei osaa, voi, eikä kykene. Ja samaan aikaan järki sanoo, että kipu on niin voimakas, ettei tosiaan pysty, ei kykene, ei selviä, ei sitä ja ei tätä.
Kipu ikäänkuin ohjaa sinua kuin marionettinukkea. Se on vähän ikävä ilmaisu, mutta vartauskuvana kertoo sen, kuinka sitä on kivun johdateltavissa. Kipu määrää miten toimit ja mitä ajattelet.
Miten kipua sitten voi hoitaa?
Oikeastaan oikea termi pitäisi olla kehonhoito. Tai kehohyvinvoinnin lisääminen. Sillä, että kipua hoidetaan, se luo mielikuvan siitä, että kipua vaan heijataan ja paijataan ja lauletaan sille tuutulauluja sekä juotetaan sipulimaitoa.
Ei suinkaan.
Se, että kivun luomaan todellisuuteen päästään tekemään särö, ja saadaan henkilön itsensä ääni kuuluviin, tarvitaan mieletön määrä työtä. Se vaatii niin kysymysten esittämistä, tahdonvoimaa, oivaltamista, kuin konkreettista kehonhoitoa.
Se on ikäänkuin ratas, joka pyörii ja rattaaseen yritetään saada koukku aina sopivin välimatkoin. Yritäpä kokeilla ihan käytännössä. Tarkkuutta, keskittymistä, aikaa, hermoja yms. Näitä kaikkia tarvitaan.
Mutta kun se yksi koukku on saatu paikalleen, on seuraavien koukkujen heitto ja paikalleen saaminen aina helpompaa.
Kipu pitää kuitenkin saavutetusta asemastaan kynsin hampain kiinni. Se antaa samalla mitalla takaisin. Se ei luovuta.
Siksi suora hyökkäys sitä vastaan ei yleensä tuota tulosta.
Miten voi itseään hoitaa, jotta kipu hellittää otettaan?
Tämä asia täytyy ajatella kokonaisvaltaisesti. Täytyy lähteä purkamaan tilannetta yksi asia kerrallaan.
1. Pidä huolta riittävästä unesta ja levosta.
2. Pidä huolta riittävästä ja säännöllisestä syömisestä.
3. Pidä huolta hengittämisestä. Syvään hengityksiä, ei pintahengitystä.
4. Pidä mielesi rauhallisena. Opettele rentoutusmalli, joka poistaa pahimman pelon.
5. Pidä huolta, että teet jotain fyysistä harjoitetta / mielikuvaharjoitetta joka päivä.
6. Pidä huolta lihasjännitysten poistamisesta. Huomioi koko keho, myös heijasteet.
Nämä ovat asioita, joiden pitää olla itsestäänselviä ihan jokaiselle kipupotilaalle. Kuitenkin ne ovat asioita, joihin kipu iskee kyntensä, ja henkilöstä tuntuu, ettei ole koskaan kuullutkaan moisista asioista.
Kun pidät huolta siitä, että joka päivä hoidat nämä asiat rutiininomaisesti, olet lähempänä kivun hallintaan saamista.
Mitä muita keinoja kivun hallintaan saamiseksi ja paranemisen edistämiseksi voi olla, ne voivat olla jokaisella erilaisia. Toista auttaa toinen, toista taas toinen. Pitää edetä sen mukaan, miltä tilanne näyttää, mihin keho antaa vasteen kivuttomuutena jne.
Itse suosin kaikkea yksinkertaista. Lämpöpatja on ainut isompi hankinta, jonka olen tehnyt itse. Hyödynnän lähinnä kaikkea kotoa löytyvää. Kivunhallintarutiineissa on mukana erilaisia lämpöhoitojuttuja, uimarengas ja jopa piirakkapulikka suorittamassa hierontarullan virkaa. Soveltaa siis voi. Keho antaa vasteen asiaan, aivan varmasti.
Tässä on kuitenkin yksi sudenkuoppa.
Osaatko tunnistaa kehosi vasteen?
Onko se kivun sanelema vaste?
Vai sinun oman kehosi rehellinen vaste, ilman "filtteriä"?
Kestävää kehonhallintaa ja kivun kuriin saamista,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti