tiistai 19. syyskuuta 2017

Kuntotestausta














Terveisiä....






Kuntotestauksesta.







Kuumeen loppumisesta on tullut kuluneeksi nyt 10 kuukautta, ja sen kunniaksi lähdimme aamulla järvelle ja aikuisten puuhamaahan, jossa oli tarkoitus testailla kuntoani.







Tein kartoituksen siitä, missä tällä hetkellä mennään milläkin osa-alueella.






Muutaman viikon takainen takaisku allergisen reaktion myötä kuitenkin on kuluttanut kehoni voimavaroja niin paljon, että sen vaikutuksen kyllä tunsi vieläkin.






Tämä oli nyt ensimmäinen kerta 4 viikkoon, kun olimme rattaiden kanssa liikenteessä ja pidemmällä retkellä.







Huomasin välittömästi, että jalat eivät toimi toivotunlaisesti.


Ymmärsin nyt, että kävellessä Dankon kanssa ilman rattaita, kävelen tiedostamatta mitä jalat tekevät.
Huomio menee yläkroppaan ja siihen, että saan pysymään Dankon hallinnassa ja hihna pysyy kädessä. Sekä liikenteen seuraamiseen.






Rattaiden kanssa kävellessä kiinnitän huomiota vaistomaisesti jalkatyöskentelyyn ja ne eivät pääse aivojen hallinnasta pois, kun huomioin ne koko ajan. Samoin kädet ovat hallinnassa, koska rattaiden työntämiseen täytyy keskittyä.





Totesin, että loistava tapa liikkua rattaiden kanssa. Niistä on niin paljon enemmän hyötyä ja apua, kun olen osannut kuvitellakaan.







Liikkuminen rattaiden kanssa on nopeutunut siitä, kun kesällä viimeksi heinäkuussa asiaa kellotin. Saman matkan kellotus toi tuloksena sen, että matkanteko on nopeutunut 8:lla minuutilla. Se on melkoinen saavutus.






Tasapainon testauksessa en meinannut saada jalkoja tottelemaan kunnolla. Ensinnäkin lenkkareiden kanssa on hankalaa tehdä mitään, kun tuntumaa ei saa suoraan jalkapohjiin. Lisäksi huomasin vasemman jalkaterän ulkosyrjän olevan tunnoton. Se heikensi tasapainoa huomattavasti.






Esteestä kiinnipitäen ja sen yli molemmilla jaloilla hypäten sai minut epätoivon partaalle, sillä vasen jalka vain laahasi perässä eikä totellut toivotulla tavalla.






Tukkinostossa käsissä ei tuntunut olevan yhtään voimaa ja niin jätin sen muutaman kokeilun jälkeen rauhaan.






Otevoimia testasin oman kehon painolla ja ne nyt menivät ihan supsikkaasti. Tein suoralla nostolla eri otteilla sekä kiertäen, ja molemmilla tavoilla ote pysyi kiinni. Työtä se kyllä vaati, koska käsivarren kipu aktivoitui tästä ja osaltaan yritti heikentää puristusvoiman tehoa.







Hyppynarua yritin kokeilla, mutta en osannutkaan yhtäaikaa pyörittää ja hypätä. Lisäksi hyppääminen ei ottanut onnistuakseen muutenkaan jalkojen huonon yhteistyön takia.






Selkäkin aktivoitui kipuilemaan, joten katsoin parhaaksi lopettaa ja lähteä vetreyttämään itseäni kävelylle ja rentoutumaan veden äärelle.






Tulos oli toisaalta hirveä pettymys, koska olin asettanut itselleni tavoitteet ja tehnyt niiden eteen koko kesän töitä.





Mutta toisaalta täytyy taas ajatella, mitkä odotukset ovat realistisia kun ajatellaan, mistä kaikesta keho on selvinnyt, ja toipumisaikaa on takana vasta 10 kuukautta.





Siihen peilaten tulokseen saa olla enemmän kuin tyytyväinen. Paljon on keho parantunut ja paljon sen paranemisen eteen on töitä tehty ja tehdään edelleen.







Korvat: Korvat ovat kuntoutuneet myös kesän aikana. Kuulen yleensä aika hyvin, mitä ihmiset normaalilla äänellä puhuvat, jos ei ole melua ympäristössä. Olen myös kehittynyt arvaamaan, mitä asiayhteydessä henkilö voi sanoa ja päättelemään, mitä asiasisältö oli, jos en ihan kaikkea kuullutkaan.





Siihen nähden, että vielä muutama vuosi sitten ohi ajava rekka tai mopo saivat minulta jalat alta kivun takia ja jopa oksentamaan, niin tämäkin asia on kehittynyt valtavasti.





Pidän säännöllisesti korville lepopäiviä. Korvien kipu aiheuttaa edelleen päänsärkyä ja kuten kaikki tietävät, minä en sen suurin fani ole, joten teen todella paljon työtä sen eteen, että säästyn päänsäryltä.






Yleinen olotila: Yleisesti ottaen voin ihan ok. Kipu on suurimman osan aikaa hallinnassa, mutta teen sen eteen töitä koko ajan. Kivunhoidon tai kivunhallinnan rutiinit ovat osa arkea.
Silti, kuten kaikki kipua todeksi elävät tietävät, jokainen päivä on erilainen. Huonosti nukuttu yö saa aikaan dominoefektin, joka heijastuu kivun kautta kaikkeen ja aiheuttaa tasapainon heilahtelua.





Koko ajan saa olla tarkkana ja tarkkailla kaikkea. Siltikin jää aina jotain huomaamatta tai reagoimatta ja siitä saa sitten maksaa.






Väsymys on asia, joka vaivaa minua kroonisesti. Se on kulkenut mukana niin kauan, että nykyään iloitsen niistä tunneista, jotka jaksan olla huomaamatta väsymystä.







Sosiaaliset suhteet: Olen ottanut näiden suhteen nyt kesän aikana rennommin ja höllännyt rajoja sen suhteen, miten paljon olen kanssakäymisissä ihmisten kanssa.





Olen huomioinut tässä sen, että tarkkana saa olla. Negatiivinen tunnetila tarttuu yllättävän salakavalasti mukaan ja vaikeuttaa näin omaa olotilaa.





Myös se, että jos olemme lenkillä tai ulkoilemassa ja 4-5 henkilöä tulee vastaan ja jää jutustelemaan, niin yleensä kuulen sen 4 elämäntarinaa vaikeilla asioilla kuorrutettuna.





Heti minut valtaa valmentaja-asenne. Kuuntelen kyllä, mitä jokaisella on sanottavaa, mutta välillä tuntuu, että olen lähtenyt rentoutumaan ulos ja takaisin kotiin tulessa olotila on kuin 2 työpäivää tehneellä.




Osaan ottaa asiat neutraalisti, kuten valmentajan kuuluu, mutta aina näitä asioita ei heti pääse pakoon, vaan ne vaativat työstämistä, myös minulta.





Samalla tuntuu pahalta se, että niin monella henkilöllä ihan pienenkin alueen sisällä on paha olla ja elämä ei ole parhaissa mahdollisissa kantimissa. Voiko sitten näitä yksilöitä auttaa, en tiedä. Vaikea määritellä sitä. Joitakin yksilöitä helpottaa kun saa tunnetilan vyörytettyä toiselle, mutta ovatko he sitten avoimia ratkaisemaan näitä ongelmia, onkin toinen juttu.




Syöminen: On sujunut yllättävän hyvin. Olen löytänyt taas iloa ruokailuun. Elokuussa jokin muuttui, en osaa sanoa mikä se oli, mutta syöminen on ollut nälkälähtöistä ja nälkä on säännöllisesti vuorokauden eri aikoina.






Henkinen olotila: Tähänkin voisin määritellä sen olevan ok. Minua painavat sellaiset asiat, joita en voi tällä hetkellä ratkaista. Ne täytyy kuitenkin pitää aisoissa ja faktapohjaisina, jotta eivät kuormita kiputilaa enempää.


Ilo on elämässä läsnä ja koen iloa erilaisista asioista, kehittyminen nyt kärkipäässä





Muuten määrittelisin suhtautuvani neutraalisti elämään. Minulla on tavoitteet ja unelmat kirkkaina mielessä.















































Viimeksi omasta kehityksestäni täällä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti