Mitä se kivun ja tai sairauden hyväksymistyö oikein sitten tarkoittaa?
Surutyöhön on kehitetty erilaisten vaiheiden kaava, jota minunkin tekemäni hyväksymisprosessi on aika pitkälti noudattanut.
Ensin tulee kuitenkin shokki. Se nyt on ihan luonnollista. Jotain odottamatonta tapahtuu, joka muuttaa elämänsuunnan aivan täysin ja heittää ihmisen jonnekin aivan tuntemattomalle maaperälle.
Sitä seuraa sitten kieltäminen. Tämä ilmenee monella tavalla. Voisin sanoa, että jokainen oireilee omalla tavallaan ja tähän heijastuu myös eletty elämä ja sen opettamat kokemukset.
Minä oireilin niin, että yritin ja yritin olla yhä vaan se sama Odessa, joka olin ennen kipua. Yritin kovasti vain purra hammasta työntää kivun ja rajoitukset jonnekin taka-alalle. Ajattelin, ettei minua mikään vaivaa, ENKÄ AINAKAAN OLE MITENKÄÄN SAIRAS!
Pyrin myös tekemään aivan samoja asioita kuin ennen kipua ja selviämään niistä.
Kieltämisessä on kyse pohjimmiltaan pelosta. Et pysty hallitsemaan sitä mitä kehossa tapahtuu ja keho tuntuu aivan vieraalta. Myös se, ettei selviä päivittäisistä asioista ja askareista aiheuttaa suorastaan pakokauhua. Ja vielä se, ettei tiedä miksi, tai ei edes halua tietää miksi. Odottaa vain kivun ja oireiden haihtuvan savuna ilmaan ja boom, elämä on taas entisellään.
Hyvin harvoin näin kuitenkaan käy, vaan pitää löytää keinot, joiden avulla muuttuneessa tilanteessa voi elää ja selviytyä.
Tässä kohtaa ratkaisevat sitten jokaisen ihmisen ongelmanratkaisutaidot, stressinsietokyky, uuden omaksuminen ja "out of the box"- ajattelu.
Minun oivallukseni tapahtuivat niin, ensin tuli ongelmanratkaisu kehiin. Mietin kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin keinot siihen, kuinka kipua ja oireita voisi lievittää ja kuinka niistä mahdollisesti voisi parantua ja päästä eroon.
Tämä on loputon suo. Nimenomaisesti suo. Keinoja on niin paljon kuin ikinä tässä maailmassa ihmisillä ideoita riittää. Rahaa saa palamaan vaikka kuinka ja paljon. Siinä on vain yleensä se vitsi, että kun sairastut, laskevat tulot kuin lehmän häntä ja talous painuu taantumaan.
Usein ei myöskään tule ajatelleeksi sitä, että jotkin keinot voivat jopa pahentaa tilannetta. Näissä on aina riskinsä. Ja neuvojia riittää pilvin pimein. Ovatko ne sitten hyödyllisiä, vai vievätkö ne ojasta allikkoon.. Se on jokaisen itse ratkaistava, ketä kuuntelee ja mitä neuvoja noudattaa.
Tässä tilanteessa ihminen on kuitenkin hyvin haavoittuvainen ja herkillä. Silloin helposti haluaa uskoa siihen, että kaikki paranee ja kaikki neuvot ovat hyvästä.
Minäkin hakkasin päätäni siihen kuuluisaan karjalan mäntyyn ainakin puolitoista vuotta ennen kuin uskoin. Eräänä päivänä se vaan iski tajuntaan. Suru. Tajusin, ettei tämä tästä paremmaksi muutu vaikka kuinka yritän ja yritän. Kipu, vammat ja rajoitteet ovat ja pysyvät teinpä mitä tahansa.
Tästä, näin jälkikäteen ajatellen, minun henkinen paranemiseni ja hyväksymistyö nytkähti liikkeelle.
Surin. Itkin. -Tietenkin. Ihminen on menettänyt jotain täysin korvaamatonta. Terveyden. Sitä pitää itkeä ja surra. Sitä ei saa enää takaisin. Jos terveyden menetys ei ole kyyneleiden arvoinen, mikä elämässä on?
Tässä kohtaa sitten astui kuvaan minun henkilökohtainen minäni, joka rupesi järjestelemään humisevaa harjua ja mukauttamaan elämää itselle sopivaksi. Se tarkoitti käytännössä lukemattomien ja lukemattomien kysymysten esittämistä ja niihin vastauksien hakemista sekä pohjatyötä, esimerkkejä ja laatikon ulkopuolella ajattelua.
Ensimmäinen ja vaikein asia on arvomaailma.
Peilaako arvomaailma ns terveiden asettamien normien mukaan? Vai pystytkö luomaan arvomaailman, jonka nojalla voit tällä hetkellä ja nykyisellä voinnillasi elää ja olla?
Moni arvottaa itsensä ja tekemisensä sen mukaan mitä pystyi terveenä tekemään ja vaatii sitä edelleen itseltään vaikka siihen ei olisi enää edellytyksiä.
Itse päätät millaiset arvot sinulla on. Millaisen käytöksen hyväksyt niin itseltäsi kuin muilta ja elätkö niiden mukaan, niin että voit hyväksyä..
Vinkki: On hyvä miettiä mitä pystyy tekemään ja mikä on sellaista mistä tulee hyvä olo, hyvä mieli. Vaikka se vaatisi myös kipua ja sen kestämistä.
Tunnusmerkki sille, että asia on onnistunut, on se, että päällimmäisenä on onnen, hyvänolon, iloisuuden tunne tai aito hymy huulilla. Tai jokin muu asia/ tunne, jolla Sinä positiivista tunnetilaa/olotilaa mittaat.
Itse päätät milloin otat vieraita vastaan ja mitä kenenkin sanomana kuuntelet ja kuinka siihen suhtaudut tai reagoit. Itse päätät oletko tavattavissa puhelimella, sähköpostilla tai sosiaalisessa mediassa. Päätät itse myös levon määrästä ja tarpeesta sekä siitä mikä asia, tilanne, tekeminen tms tuo sinulle rauhan ja hyvän olon.
Tämä vaatii ajattelua, pohtimista ja paneutumista. Se vaatii myös äärimmäistä rohkeutta seisoa omilla jaloillaan oman selkärankansa varassa ja pitää itsensä, oman terveytensä ja hyvinvointinsa puolia.
Ympäröivä maailma ei tällaista aina ihan hevillä sulata. Ainakin omalla kohdallani se EI ole ollut mitenkään kivutonta. Olen joutunut tekemään päätöksiä myös minulle vahingollisten ihmissuhteiden kohtaloista. Sekin voi joskus satuttaa, loppupeleissä kuitenkin merkitsee vain se, pystytkö itse elämään sellaisten ihmisten seurassa, jotka eivät pysty hyväksymään sinua sairautesi ja kipujesi kanssa. Kun tämän tajusin ja analysoin, peli oli selvä. Miksi enää ylimääräistä painolastia, kun en sitä kerran jaksa kantaa. Päätöstä ei ole tarvinnut katua.
Mikä on juuri Sinun positiivisuuden ja negatiivisuuden mittarisi ja mikä sen asteikko on? Voiko sitä tarpeen tullen muokata ja kuinka se onnistuu?
Mieltään ja asennettaan voi muokata, joten myös ajatustaan voi muokata. Tasapainon luominen elämään sairauden kanssa on helpompaa kun kohtaat tosiasiat ja arvoitat elämäsi niiden mukaan.
Kaikkeen pitää kuitenkin olla itsellä halu. Ihminen ei kehity, ei henkisesti eikä edes esimerkiksi urheilusuorituksissa, jos ei sitä itse halua. Salli kehitys itsellesi. Sinä päätät mitä haluat ja kannat siitä myös vastuun.
Jos vain jumittaa menneessä ja haikailee mahdottoman perään, ei saavuta itselleen ainakaan helpompaa arkea.
Monesti ajatellaan, että voi, jos kaikki voisi palata siihen mitä se oli.. silloin elämä olisi sitä ja tätä..
Usein ei kuitenkaan muisteta sitä, että elämä ei voisi olla samanlaista. Kun on sairastuttu tiedetään enemmän kuin terveenä. Tarkoitan tällä sitä, että tietoisuus on herännyt tajuamaan eron terveyden ja sairauden välillä.
Jos elämä olisi jatkunut niin kuin se ennen oli, ei olisi tietoista kokemusta sairaudesta, joten mikään ei muuttuisi kuitenkaan, elämää, terveyttä ei arvostaisi yhtään enempää kuin silloin ennen. Tai ei olisi silloin ennen tehnyt niitä asioita, jotka nyt kaihertavat mieltä.
Kun jäivät silloin terveenä tekemättä, tekisin ne nyt, jos olisin terve. Tämä tarkoittaa sitä ettei voi palata entiseen terveyteen, koska ei tekisi niin kuitenkaan.
Onkin hyvä miettiä eroa siinä mikä tekee oikeasti onnelliseksi ja mistä nauttii, vai juontaako halua tehdä asioita joihin ei kykene vain siitä, että on menettänyt sen mahdollisuuden mikä muillakin on.
Arvomaailman muuttuessa itselle positiivisemmaksi myös mahdollisuudet kasvavat sitä myötä. Tämä johtuu siitä ettei keskity enää siihen mitä ei voi tehdä vaan mitä voin ja mitä haluan tehdä.
Näkökulmat muuttuvat ja asiat eivät olekaan enää väkinäisiä tai arvottomia. Voit myös kohdata aivan uusia asioita ja löytää itsestäsi sellaisia kykyjä, joita et uskonut koskaan ennen mahdollisiksi tai et olisi antanut niille mitään arvoa tai mahdollisuutta aikaisemmin ja terveenä.
Tie hyväksymiseen vaatii kuitenkin lujasti töitä eikä se välttämättä ole mitenkään helppoa tai kivutonta.
Henkinen kehitys on sallittua vaikka olet sairas!
Usko itseesi, usko asiaasi. Ole nro 1 itsellesi ja toimi sen mukaisesti, mutta ole ehdottoman varma!
Emme voi hallita elämää/maailmaa, mutta voimme hallita sitä kuinka vastaamme siihen kun tulee vaikeuksia.
Tee systemaattista työtä itsesi ja oman hyvinvointisi eteen. Arvosta itseäsi niin paljon, että paneudut asiaan kunnolla, mikä on juuri Sinulle hyväksi. Kuinka pystyt kehittämään itseäsi niin fyysisten esteiden ollessa läsnä tai uusien ilmaantuessa? Ja mitkä ovat henkiset oljenkortesi, joihin nojaat?
“Eilisen kunnarit eivät voita pelejä tänään.” - Babe Ruth (legendaarinen kunnareiden lyöjä baseballissa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti